perjantai 26. huhtikuuta 2013


Kirjaston kissat


Nappasin blogista We run the house hauskan haasteen, jossa kysymyksiin täytyy vastata kotoa löytyvien kirjojen nimillä. Muutamaan kysymykseen kissat vaativat saada vastata useamman kirjan nimellä.

Antonin vastaukset

1. Kuvaile itseäsi: Ryöstetty pyhimys, Ranskan mahtavin hallitsija, hänen aikansa ja elämänsä

2. Kuinka voit: No strings attached

3. Kuvaile asuinpaikkasi: Liikkuva linna

4. Mihin haluaisit matkustaa: Pohjoista kohti

5. Lempivärisi: Sininen planeetta

6. Paras vuorokauden aika: Ennen päivänlaskua ei voi

7. Mitä elämä sinulle merkitsee: Eettinen kasvu ja dialogisuus draaman näyttämöllä

8. Mitä pelkäät: Noitavainot Euroopassa (Ne barbaarit poltti kissojakin! Ei niistä noidista niin väliä...) Turmio ja perikato (Emo sai sen ylioppilaslahjaksi, cool.)

9. Lempiruokasi: Lokki (Jostain syystä emo ei löytänyt kirjaa nimeltä Broilerin sydän)

10. Jos elämä olisi tv-ohjelma mikä sen nimi olisi: William Shakespearen suuret draamat tai Caesar ja minä

11. Mottosi: Härkäpapua sarvista


Jagon vastaukset


1. Kuvaile itseäsi: Veitikka, Sirkuksen poika, Auringon poika, Firenzen lumoojatar (tai oikeestaan Kalajokelainen lumooja)

2. Kuinka voit: Olemisen sietämätön keveys

3. Kuvaile asuinpaikkasi: Iloisen kotiinpaluun asuinsijat

4. Mihin haluaisit matkustaa: Pieni suklaapuoti

5. Lempivärisi: Punainen levoton kipinä

6. Paras vuorokauden aika: Nyt nappaa

7. Mitä elämä sinulle merkitsee: Pientä purtavaa, Kissan aktivointi, Kiihottavasti totta

8. Mitä pelkäät: Sadan vuoden yksinäisyys

9. Lempiruokasi: Elämän lempeät maut

10. Jos elämä olisi tv-ohjelma mikä sen nimi olisi: Sähkökissa tai Jumalia sankareita demoneja

11. Mottosi: Naiset on kultia


Loppukevennys:


torstai 25. huhtikuuta 2013

Taistelijaluonne


Kun kerroin isälleni puhelimessa siitä, miten Jago oli maannut silmät kiinni paikallaan, kun siltä otettiin verinäyte, ja pari kertaa vikissyt hiljaa, isä nauroi ja sanoi, että "se ei taida olla taistelijaluonne." Luulenpa, että isä on oikeassa. Olen tullut siihen tulokseen, että Jagon luottamus ihmisiin on rajaton. Sen kunniaksi päätin koota  pienen special edition -postauksen Jagosta.

Miten sylitellä Jagoa? No, oikeastaan ihan miten vain.

Roikotus sylitys.
Ja sama toisinpäin.

Lötkötys sylitys.
Ja sama toisinpäin.

Mytistys sylitys.
Ja sama toisinpäin. 

Miten annetaan Jagolle pilleri?

1. vaihe 
Huudetaan: "Jago, tuu ottamaan pilleri."





2. vaihe
Otetaan kissa syliin ja yritetään estää sitä tekemästä tuttavuutta kameran kanssa.



3. vaihe
Avataan kissan suu, tiputetaan pilleri kurkkuun ja annetaan kissan nielaista.


4. vaihe
Yritetään olla piittaamatta Antonin syyttävästä katseesta, kun Jagon nielee pillerin.

"Sinä käytät häpeämättömästi hyväksi avuttoman
eläimen aivottoman ystävällistä tilaa!"

5. vaihe
Annetaan Jagon nuolla mahdolliset pillerinmurut sormista.



Mission accomplished! 

"Aivottoman ystävällistä tilaa?" 

lauantai 20. huhtikuuta 2013

"Tuik", sanoi neula - lääkärissä Jagon kanssa

Tänään käytiin Jagon kanssa verikokeissa. Jagon vatsa on taas/edelleen vetelä, joten luovuin sopivan ruoan metsästämisestä ja käännyin ammattilaisten puoleen. Toivottavasti masulöysän syyksi paljastuu vain jokin allergia.

Tunnin ajomatka eläinlääkäriin sujui hienosti. Jago lötkötteli takapenkillä sellaisin elkein, kuin ei olisi koskaan muuta tehnytkään, kuin matkustanut. Odotustilassa meni sen sijaan sisu kurkkuun, ja alkoi vähän vapisuuttaa. Etenkin, kun eräs ystävällinen iso koira olisi kovasti halunnut tehdä tuttavuutta. Jagolla oli valjaat ja pidin sitä sylissä. Se kaivautui mahdollisimman syvälle läskeihini ja tutisi siellä. Odottaminen venyi yli puolituntiseksi, ilmeisesti klinikalle oli tullut jokin hätätapaus, joka pisti aikataulut uusiksi. Sinä aikana Jago ehti rentoutua, ja tutkimuspöydällä meni taas hienosti. Tai sanotaan, että Jago käyttäytyi hienosti, muuten näytteen otto olikin melko jännittävä kokemus.

Eläinlääkäri halusi ottaa verinäytteen kaulasuonesta. Kiitin onneani siitä, että olin tajunnut leikata kissan kynnet ennen lääkärireissua ja ajattelin kauhulla neulan tunkemista eläinparan kaulaan. Pitelin Jagoa, kun eläinlääkäri ajeli ja puhdisti kaulasta pienen laikun näytteen ottoa varten. Olin ihan varma, että hetkenä minä hyvänsä alkaisi totinen taisto. Mutta Jago vain seisoi hiljaa ja hämmentyneenä ja katseli minua. Sitten hoitaja kääri Jagon pyyhkeeseen ja asetti sen kyljelleen makaamaan. Mun piti pidellä päätä siltä varalta, että kissa päättäisi purra. Eläinlääkäri otti neulan ja työnsi sen Jagon kaulaan ja Jago - ei tehnyt mitään. Se makasi silmät kiinni paikallaan ja odotti. No, siinä olikin odottamista, koska neula ei päässyt suoneen. Lääkäri yritti uudestaan ja uudestaan. Ja uudestaan. Ja otti uuden neulan ja yritti taas uudestaan. Ja sitten taas uudestaan. Jago makasi paikallaan, ja kaksi kertaa se päästi hiljaisen vikinän, kun neulaa liikutettiin ihon alla. Minä unohdin hengittää, ja lääkäri katsoi mua vähän huolestuneena ja kysyi, olenko kunnossa. Kaulasta yritettiin kolmella neulalla, eikä verinäytteen otto onnistunut. Ilmeisesti Jagon suonet juoksivat karkuun kissan itsensä puolesta. Sitten lääkäri päätti, että otetaan vasemmasta käpälästä. Sillä kertaa neula puhkaisi suonen, mutta verta ei saatu tarpeeksi. Joten sitten otettiin verta oikeasta käpälästä. Yhden verinäytteen ottamiseksi tarvittiin viisi neulaa ja luoja ties miten monta tuikkausta. Kyllä Jagon on täytynyt miettiä, että mitä ihmettä tämä on olevinaan!

Kaulan ajeltu kohta.

Se peittyy kokonaan turkin alle, jos sitä ei
vartavasten tongi esiin.

No, saatiinhan se verinäyte lopulta. Lääkäri pyysi tuomaan ensi viikolla ulostenäytteen ja sanoi, että tuloksia on odotettava noin viikko. Lisäksi sain mukaan antibioottikuurin ja allergiaruokaa. Toivottavasti tilanne niillä tokenee. Seuraava askel olisi sitten nimittäin suolen tutkimus, ja se ei olisi hauskaa. (Eikä muuten halpaakaan.)

Poop poop poop poop po poop poop po poop -kippo
ja antibiootit.

Läksiäisiksi avustamassa ollut hoitaja sanoi, että onpas siinä reipas kissa. Itsekin olen aivan ällikällä lyöty Jagon käsiteltävyydestä. En tosiaan osannut odottaa tällaista, vaikka en kuvitellutkaan, että Jago olisi hankala potilas. Olen miettinyt, oliko Jagon rauhallisuudessa todellisuudessa kyse reippaudesta, rohkeudesta ja luottamuksesta ihmisiin, vai reagoiko se vain järkytykseen menemällä veltoksi. Voiko joku kissa muka olla niin pohjattoman höveli, ettei epäile murhayritystä, kun kolme ihmistä pitää kiinni ja kaulasuoneen tungetaan viiden sentin mittainen neula? (No, ei nyt tietenkään kaikkea viittä senttiä, mutta kuitenkin.) Vai ajatteliko se kenties, että "jos minut nyt joka tapauksessa lahdataan, niin lähdetään sitten tyylillä?" Voiko se tosiaan olla niin luottavainen, että antaa ihmisten tehdä itselleen ihan mitä tahansa? Missä tämän kissan itsepuolustusvaistot ovat?! Toisaalta jos Jago oli niin peloissaan, että meni veteläksi, niin melko hyvin se sen kätki. Kun me nimittäin lähdettiin klinikalta, se oli aivan rauhallinen.

Takapenkin urhea potilas.

Paluumatkalla Jago sitten järjesti minulle melkoisen järkytyksen. Olen kyllä kuullut ja todennutkin, että coonit nukkuvat silloin tällöin aika oudoissa asennoissa, mutta en silti osannut odottaa ihan tätä. Jago asettui lääkäristä päästyämme takapenkille mukavasti pötkölleen kylki selkänojaa vasten. Se oli selvästi hirveän väsynyt, ja näytti siltä, että nuupahtaa hetkenä minä hyvänsä. Mietin, oliko sillä kipuja. Sitähän oli sentään rei´itetty luoja ties miten monta kertaa, ennen kuin verinäyte saatiin. Ajelin kaikessa rauhassa kotiinpäin, ja noin puolen tunnin kuluttua vilkaisin takapenkille. Jago roikkui penkin reunan yli, pää alaspäin, ylösalasin, velttona ja pahasti vääntyneenä ja tärisi hiljaa auton liikkeiden mukaan. Sydämeni jysähti ja olisin huutanut kauhusta, jos olisi lähtenyt ääntä. Pysäytin auton ja ryntäsin ratin takaa ulos ja takapenkille ja tartuin Jagoon - joka heräsi ja katsoi minua hyvin hämmentyneenä. Ei sillä rontilla mitään hätää ollut, se oli vain asettunut "mukavaan" asentoon unille! En tiedä, olisinko ihan tavallisella automatkalla ajatellut takapenkille vilkaistessani, että Jago oli kuollut, vai oliko eläinlääkärillä ja jännityksellä osansa asiaan. Mutta joka tapauksessa se oli ensimmäinen ajatukseni, kun näin Jagon retkottavan penkiltä vääntyneenä, jalat ilmassa, velttona ja pää alaspäin. Ihan totta - sen kuolleemmalta ei voi kissa näyttää... No, Jagolla ei ollut tosiaan hätäpäivää, kun taas emon jalat vapisivat vielä seuraavat kymmenen minuuttia.

Kotona odotti Anton, joka toivotti Jagon tervetulleeksi, nuuski sen huolellisesti ja alkoi heti hoitaa sitä. Jagolla tosin oli niin kova kiire juomaan, ettei se ehtinyt ottaa Antonin hellyyttä vastaan. Mutta kun janoa oli helpotettu, pojat pesivät pitkään toisiaan ja köllöttelivät vierekkäin. (Emo oli vähän silleen, että "mäkin olen hei täällä, Anton hei", mutta Antonilla oli tärkeämpiäkin velvoitteita kuin emon tervehtiminen.)




Loppuun täytyy vielä todeta, kuinka paljon kissan turkki voi hämätä! Pitkäkarvaista kissaa on helppo erehtyä pitämään lihavana, mutta katsokaa nyt tätäkin rimpulakinttua!

Hervoton hanska!



Ja samat kulkuvälineet pari minuuttia myöhemmin.



"Sanoiko joku ruokaa?"


torstai 11. huhtikuuta 2013

Jeejee!


Tänään emo koki ilon hetken hiekkalaatikon äärellä. Tuttu keskittynyt rapina ja hillitön kuopsutus kertoi, että Jago oli asioilla, ja pääsykoekirja sai jäädä odottamaan, kun siirryin kytikselle valmiina nappaamaan vessasta poistuvan kissan siltä varalta, että se pitäisi pistää taas pyykkiin. Mutta pehvapa oli puhdas ja samoin tassunpohjat. Ja laatikosta löytyi ensimmäinen kova kikkara sen jälkeen, kun ollaan siirrytty vatsaa rauhoittavasta aikuisten ruoasta kokeilemaan erilaisia penturuokia. Tökin tuotosta epäuskoisena pitkän tovin ja esitin sitten pienimuotoisen intiaanitanssin ympäri kylpyhuonetta. Toivottavasti sama linja jatkuu, eikä kyseessä ole vain hetken "häiriö" jo normaalilta tuntuvaan vatsan löysäilyyn. Toivottu tuotos oli Hill´sin penturuoan (kanaraksuja) ja maitohappobakteerien yhteisponnistus.

Jotta voisin olla varma, että Jagon vatsan toiminta johtuu nimenomaan testissä olevista penturuoista, Anton syö tällä hetkellä samoja ruokia, kuin Jago. Näitä kun näyttää olevan mahdotonta pitää poissa toistensa kupeilta - jopa tismalleen sama sapuska maistuu paremmalta kaverin kupista. Anton on tilanteeseen tyytyväinen, saahan se nassuttaa rasvaisia ja ravinteikkaita penturaksuja tutun ja tylsän arkiruoan sijaan. Ajattelin, että Antonille on vähemmän vahingollista elää penturaksuilla jonkin aikaa, kuin Jagolle syödä kasvuiässä aikuisen kissan ruokia. Sitäpaitsi Anton laihtui luikuksi entiseen verrattuna, kun Jago tuli perheeseen ja alkoi juoksuttaa sitä ympäri asuntoa, joten tuskin tarvitsee pelätä ylipainoa.

Mainitsin aikaisemmassa postauksessa, että Jagokin on alkanut huolehtia Antonista. Tässä yhtenä päivänä pääsin todistamaan niin hellää huolenpitoa, että melkein nousi tippa linssiin. Anton oli torkuilla, ja Jago kipusi viereen pesemään Antonia, ja jonkin aikaa pojat pesivät toisiaan suuressa ystävyydessä, ennen kuin rupesivat  vieretyksin unille.

Tukka kuntoon.

Hali ystävälle.



"Oi Romeo..." "Tuo on väärästä Shakespearesta,
mun nimi tulee Othellosta!"

Loppuun täytyy vielä kysyä, olenko teidän mielestä ihan hassahtanut, kun tämä kuva näyttää musta ihan siltä, kuin Jago siunaisi Antonin?!



"Jaa mä vai?"
"Jaa mut vai?"



keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Huh hoppua, täällä ollaan!


Täällä kahden kissan valtakunnassa on eletty kiireistä arkea. Emon rakas ystävä kävi vierailulla tuolta Etelä-Suomesta, ja lupautui Jagolle kummiksi. Lähitulevaisuudessa on siis odotettavissa kissanristiäiset! Lisäksi kävimme poikien kanssa perheen luona pääsiäisen vietossa.

Emoa jännitti hirveästi, miten kissavauva suhtautuu yli seitsemän tunnin automatkaan, valjaisiin ja ympäristönvaihdokseen, mutta Jago osaa ottaa asiat vastaan kissamaisella tyyneydellä. Ennen matkaa emo pakkasi Jagon kantoreppuun ja lähti eläinkauppaan ostamaan autovaljaita. Kyllä oli ylpiä olo, kun pikkuinen (joka on tätä nykyä melkein Antonin kokoinen!) antoi sovittaa valjaita vastaanpanematta ja siinä ohimennen vielä hurmasi kaupan kassaneidit. Kotimatka kaupasta taittuikin sitten uusia valjaita testatessa, ja hyvinhän ne toimivat. Suosittelen turvavyöhön kytkettävien valjaiden hankkimista lämpimästi kaikille, jotka joutuvat matkustamaan kissojen kanssa pitkiä matkoja - kissalla on mahdollisuus liikkua takapenkillä, katsella maisemia, nukkua leveästi ja kiivetä vaikka hattuhyllylle ällistyttämään takana tulevia autoilijoita. Lisäksi Anton lopetti mielenosoituksellisen huutamisen, kun matkaa alettiin aikoinaan taittaa kantokopan sijaan valjaissa.

Jago kömpi repusta uusissa valjaissaan, Anton ihaili vieressä.
Pääsiäinen meni aivan liian nopeasti ja nyt arki jatkuu taas. Tätini järjestää vuosittain munanmaalaustalkoot, mutta tänä vuonna juttu luisti ihanien kokkausten ääressä niin hyvin, että ehdin maalata pääsiäismunia aivan liian vähän. Niinpä kotiin tultuani puhalsin kissien kanssa muutaman munan, joita olemme yhdessä maalailleet äänikirjoja kuunnellen. Anton ja Jago osallistuvat maalaamiseen tassuttelemalla maalien päältä, juomalla siveltimiä varten varatusta vesiastiasta, rikkomalla munankuoria, järsimällä siveltimiä ja tiputtelemalla kaikki mahdolliset tarvikkeet pöydältä lattialle.

Pääsiäismunia. (Lakka puuttuu, joten pinta on vähän kehno.)
Jago-paran vatsa on ollut alusta asti löysällä. Ensimmäisten kahden viikon ajan jouduin sen vuoksi kylvettämään Jagon päivittäin, ja nykyäänkin kylvyssä käydään silloin tällöin. Huolestunut emo antoi penturaasulle matokuurin ja vatsaa rauhoittavaa pastaa, kokeili eri ruokia ja lähti lopulta eläinlääkärille. Eläinlääkärikin oli ymmällään, koska Jago on vatsavaivoja lukuunottamatta silminnähden terve, reipas ja hyvinvoiva pentu - ilmeisesti massu vain on herkkä. Eläinlääkäri antoikin aikuisille kissoille tarkoitettua vatsaa rauhoittavaa ruokaa, jolla vatsa asettuikin heti. Mutta kun olimme siirtyneet hitaasti takaisin pelkkään penturuokaan, vatsa alkoi taas muutaman päivän kuluttua oireilla. Niinpä Jago syö nyt sekoitusta, josta puolet on masuruokaa ja puolet penturuokaa, ja sillä hiekkalaatikko onkin pysynyt melko siistinä. Pelkään kuitenkin, ettei pentu saa aikuisille tarkoitetusta ruoasta kaikkea tarvitsemaansa. Osaisitteko, lukijat, suositella hyviä, vatsaystävällisiä penturuokia? Olemme tähän asti syöneet Royal Caninia ja Applawsia. Royal Caninin penturuoka tosin jää nyt kokonaan pois, koska äskettäin testatessa huomasin, että Jagon vatsa meni siitä aivan kuralle.

Jago kuivailee peppupyykin jälkeen.
Tänään tapahtui pieni kakanhajuinen välikohtaus, josta emo saa syyttää ihan itseään. Laitoin suihkun jälkeen vessan oven kiinni, jotta suihkuverho saisi kuivua rauhassa ilman Antonin apua - verhon kuivuttua nostan sen sitten verhotangon päälle Antonin kynsien ulottumattomiin ja avaan vessan oven. Keskityin suihkun jälkeen laittelemaan ruokaa ennen kouluun lähtöä. Jago kävi kokatessani raapimassa vessan ovea, mutta oletin, että sitä vain häiritsi suljettu ovi, ja kun hella vaati huomiotani, annoin asian olla. Laiminlyöty kissaparka joutui siis hädässään kääntymään toisen kohteen puoleen. Olen kiitollinen, että poika, aivan liian ystävällisesti hädänalaisen asemansa törkeään laiminlyöntiin nähden, valitsi varavessaksi oman petinsä, eikä emon petiä.

Anton puolestaan on täydellinen isoveli, joka pitää Jagosta hyvää huolta. Pääsiäislomalla sukulaiset, jotka tutustuivat Jagoon, olivat oikein ihastuneita sekä pentuun itseensä, että siihen hellyyteen, jolla Anton sitä hoivasi. Lisäksi olen mielissäni todistanut, että Jago on alkanut vastata Antonin hellyydenosoituksiin ja pestä vuorostaan Antonia! Alunperin Jago vain otti isoveljen rakkaudenosoitukset vastaan ja tassutteli sitten pois, jos keksi parempaa tekemistä. Nykyisin pojat kuitenkin pesevät molemmat toisiaan. (Ehkä Antonille on valjennut, että Jagosta kasvaa niin iso kaveri, että kannattaa luoda hyvät suhteet jo pennusta pitäen?)

Poikarakkautta <3
Sitten vielä pieni loppukevennys - miten paljon kuvakulman vaihtaminen voikaan vaikuttaa. Tarkkailkaa Jagon ilmettä, kun Anton pesee sen takamusta...


"Purrrrr... purrr...."
Ja sitten sama kuva toisinpäin.

"..pu - tarkemmin ajatellen - mitä sä oikein touhuat siellä?!"

Iloista kevättä!