Paljon onneeeaaaa Jaaagooo! Ja muuta höpinää.
Niin se vain näköjään tahtoo olla, että opiskelut ja työt on pois blogiajasta... Tänne kuuluu pääsääntöisesti hyvää. Jagon elämässä on tapahtunut kaksi isoa juttua. Ensinnäkin tuossa ehkä kuukausi sitten käytiin pelottavalla eläinlääkärireissulla, jolta palattiin kotiin kiveksiä kevyempänä. Kaikki meni hyvin - itse asiassa paljon paremmin kuin Antonin leikkaus aikanaan, ainakin emon näkökulmasta. Kun vein Antonin reilu vuosi sitten leikattavaksi, hoitaja nappasi pojan kopassaan ja käski palata parin tunnin kuluttua, ja minä jäin siihen aulaan katsomaan, miten kauhistunutta kissaa kannettiin pois. Tällä kertaa sain pitää kissaa sylissä siihen asti, että nukutusaine oli vaikuttanut. Odottelin aulassa ja vartin kuluttua annettiin herätyspiikki, ja kannoin kotiin heräilevän ja hyvinvoivan, joskin vielä hiukan huteran kissan.
Yksi sydäntä raastava hetki leikkaukseen kuitenkin liittyi. Jagon silmiin oli laitettu jotain suojaavaa ainetta, joka esti niitä kuivumasta nukutuksen aikana, ja kun Jago heräili kopassaan ja alkoi nostella varovasti päätään, silmät alkoivat vuotaa. Oletteko ikinä nähneet järkyttyneempää katsetta?
 |
| "Emo, mitä mulle on tehty..?" |
Siitä huolimatta, että Jagon hutera tila ja vuotavat silmät vihloivat emon sydäntä kotimatkalla, poika oli tolpillaan ja leikkikunnossa ja tunnin kuluttua leikkauksesta. Ainut ns. komplikaatio oli se, että Jago oli joutunut olemaan aamun ravinnotta, ja kun leikkauksen jälkeen sai taas syödä, poika veteli hirveällä vauhdilla ehkä kolminkertaisen annoksen raksuja, ja puklasi ne heti ulos.
Toinen kuuluminen: Jago täytti eilen huikeat yksi vuotta! Onnea rakkaalle synttäripojalle!
 |
Reipas poika ekaa iltaa uudessa kodissa. Emo ei millään voi uskoa, että Jago
on muka joskus ollut noin pieni... |
 |
| 1 v. synttäripoika! (Ja maailman tyylikkäin Paint-kuvamuokkaus...) |
Valitettavasti Jagolle on jäänyt riesaksi erittäin herkkä vatsa, jonka syitä on yritetty selvitellä usean eläinlääkärin voimin. Pienikin ruokavalion muutos johtaa vatsavaivoihin ja sekä kissan, että lattian/mattojen/peittojen pyykkäämiseen. Tästä syystä synttäreitä ei voitu juhlistaa herkuilla, niin kuin emo olisi toivonut, ja Jagon täytyi tyytyä runsaisiin sylittelyihin ja silittelyihin ja leikkihetkiin.
Jagosta täytyy kyllä sanoa, että se on kiltein kissa, minkä olen ikinä nähnyt. Ja tyhmin, mutta sehän vain lisää viehätystä. Emon ystävät ovat nostelleet ja sylitelleet Jagoa ja kyselleet toinen toisensa jälkeen: "Miten se voi olla tällanen? Miksi se antaa tehdä näin? Emmä oo ikinä nähnyt tällaista kissaa." Ja Jago vain kehrää ja alkaa nuolla sylittelijän käsiä tai kasvoja. Erityisen huvittavaksi tilanteen tekee se, ettei kukaan tahtoisi ensi näkemältä uskoa, että Jago on niin lapanen - sillä saattaa olla jotain tekemistä pojan ulkonäön kanssa.
 |
| Hirmuinen cooni. |
Jago painaa tällä hetkellä n. 6 kg ja Anton n. 4 kg, mutta Anton on silti tässä huushollissa ehdoton pomo. Jos leikki yltyy liian rajuksi, Jago päästää aivan samanlaisen vinkaisun kuin pikkupentuna, ja Anton tietää hellittää. Jago on nyt ottanut tavaksi tulla samalla tavalla emon tyynylle nukkumaan, kuin ihan pienenä. Liikkumatilaa ei paljon jää, kun vatsalla on kissa ja tyynyllä toinen, mutta elämä on mukavaa ja lämpöistä!
Jagosta täytyy vielä kertoa - Jago tosiaan nuolee ihmisten käsiä ja kasvoja. Olen tullut siihen tulokseen, että kyse on tosiaan silittelyyn ja sylittelyyn liittyvästä vastavuoroisesta turkinhoidosta. Jago nimittäin silloin tällöin yrittää myös varovasti selvitellä takkuja hampaillaan - ei ainoastaan Antonin, vaan myös ihmisten kohdalla. Kun Jago oli juuri tullut perheeseen, heräsin useana aamuna siihen, että hiuksiani selvittelemään tullut avulias kissanpentu oli sotkeutunut niihin pahanpäiväisesti, ja yritti tempoilla itseään vapaaksi. Enää Jago ei jää hiuksiin kiinni, mutta se yrittää yhä yhtä kaikki selvitellä niitä. Vähän ennen Turkuun muuttoa Antonin ja Jagon kummitäti oli käymässä, ja Jago päätti sohvan selkänojalta käsin alkaa selvitellä hänen hiuksiaan...
 |
| "Odota, sulla on tässä ihan järkky takku. Anna mä otan sen pois..." |
Antonista muuten oli nyt tämän syksyn aikana ensimmäistä kertaa tosissaan huolta. Muuton aikoihin Antonilla nimittäin puhkesi hirveä, sitkeä silmätulehdus, joka kesti useamman kuukauden lääkärireissuista ja silmätipoista huolimatta. Tulehdus vaikutti aina hellittävän, mutta noin viikon kuluttua se alkoi uudestaan. Kolmet eri silmätipat eivät auttaneet ja emo oli huolesta sykkyrällä. Jotain hyvää tulehduksesta koitui: emolle tuli usko, että Antonin ystävyys kestää mitkä kolhut tahansa. Kestihän se sen, että otin Antonin viikko tolkulla syliin kolme kertaa päivässä vain tiputtaakseni sen silmään tippoja, minkä täytyi Antonin näkökulmasta olla ainoastaan hirvittävää ja täysin ansaitsematonta kidutusta.
Lopulta tulehdukseen eivät tehonneet sen paremmin lääkkeet kuin desitkään, vaan ihan vain puhdas vesi ja aika. Nyt Anton velmuilee taas enitseen malliin!
