lauantai 1. kesäkuuta 2013

Kamala automatka


Olemme nyt kissojen kanssa mummun luona. Menen taas maanantaina pääsykokeisiin ja kissat ovat sillä aikaa täällä hoidossa. Tällä kertaa kahdeksan tunnin automatka (tai oikeastaan sen alku) olikin täyttä kärsimystä - kissat eivät aiheuttaneet ongelmia, vaan meillä oli yhteinen vihollinen: kuumuus.

Matka sai heti kenkun alun, sillä Anton ei olisi halunnut lähteä liikenteeseen ollenkaan. Vastahan me reilu viikko sitten palattiin edelliseltä pääsykoereissulta, ja poika-parka on varmaan kurkkuaan myöten täynnä autossa kököttämistä. Se seurasi pakkauspuuhia kiinnostuneena ja antoi pukea autovaljaatkin ihan hyvin, mutta autolle lähtiessä mieli muuttui. Anton protestoi äänekkäästi, sähisi ja rimpuilikin hiukan. Selvästi näki, että sen teki mieli haukata minua ranteesta päästäkseen irti kun kannoin sitä autoon. Anton ei kuitenkaan ikinä satuta minua, vaikka sitä harmittaisi miten paljon. Niinpä se sen sijaan mottasi Jagoa nyrkillä päähän, kun nostin sen takapenkille Antonin jälkeen.

No, Antonkin piristyi kun auto lähti liikkeelle ja se tajusi, ettei protesti auta. Siitä alkoi kuitenkin matkan tukalin osuus. Auton ilmastointi on rikki, ja vaikka puhallus oli täysillä ja ikkunat auki, autossa oli sietämättömän kuuma. Aurinko porotti suoraan sisään eikä yrityksestä rakentaa kissoille matkatavaroista hiukan varjoa ollut mitään hyötyä. Tuuletus kierrätti autossa lämmintä ilmaa. Minä hikoilin niin, että ajattelin takana tulevien autoilijoiden pyörtyvän rattiin vähintään kilometrin matkalta. Mutta kissoista olin huolissani, niillä oli kamalat oltavat. Kohta aloin tosissani pelätä lämpöhalvauksen riskiä. Kumpikin makasi apaattisena ja läähätti. Olin erityisen huolissani Jagosta, joka on paitsi pitkäturkkinen ja pentu, myös Antonia tottumattomampi matkustaja, eikä halua juoda autossa. Keinot alkoivat loppua, ja kun en enää muuta keksinyt, pysäytin auton ja valelin kummankin kissan pään viileällä vedellä. Anton antoi kastella päänsä selvästi kiitollisena avusta, Jago sen sijaan ei ihan ymmärtänyt mistä oli kyse ja nyrpisteli nenäänsä, mutta ei laittanut vastaan. Kissat voivat selvästi heti paremmin ja virkistyivät. Kun ensimmäinen satsi oli kuivunut, kastelin kissat uudestaan, ja sillä kertaa Jagokin antoi vilvoittaa itseään mukisematta. Ja mikä parasta, toisen kerran jälkeen kun auto oli pysähdyksissä, Jagokin rohkaistui juomaan.





Kahden "kylpykerran" jälkeen ilta alkoi hitaasti viilentyä, tulipa erittäin tervetullut sadekuurokin, ja matka jatkui turvallisin mielin. Kasteltuani kissat kävin jopa bensa-aseman kaupassa ajatuksenani ostaa takapenkille pari pakastepussia viilennykseksi, mutta kaupan pakasteet oli pakattu jonkinlaiseen suojakaasuun, eivätkä ne tuntuneet edes viileiltä. Onneksi kastelu riitti ja kissat olivat loppumatkan pirteitä.


Tiistaina edessä oleva paluumatka jännittää hiukan. Ei kuitenkaan paljon, kun nyt tiedän ainakin, miten toimia. Varaan pakkaseen hiukan pakasteita ja käärin ne sitten matkan ajaksi vaikkapa lakanaan takapenkille niin, että kissat pääsevät halutessaan nojaamaan niihin. Jos lämpötila autossa nousee liikaa, vilvoitan kissoja vedellä - onneksi turkista haihtuva vesi vilvoittaa, eikä ainostaan itse kastelu. Eli seuraava kypy tarvitaan vasta sitten, kun turkki ei enää ole kostea. Ja peitän takapenkin ikkunat, toivottavasti se ehkäisee paahdetta paremmin, kuin eiliset viritelmäni.

Joka tapauksessa päästiin koko konkkaronkka perille hyvissä voimissa siinä puolen yön jälkeen. Kissat olivat virkkuja ja painoivat koko yön menemään niin, että seinät notkuivat. Tänään on sitten makoiltu, herkuteltu ja otettu muutama painimatsi.